Huomenna, eli sunnuntaina, pääsee äänestämään oikein vaalipäivänä. Ja sitten ei taas kunnallisasioissa moneen vuoteen. Eli nyt uhmatkaa luvattua huonoa säätä ja tepastelkaa reippaasti uurnille. Mukaan tarvitsee vain henkilöllisyystodistuksen.
Ja jos pitää minua sopivana valintana (toivottavasti pidät), raapusta Turussa lappuun numero 25.
Tänään vielä aion mennä torille olemaan oma mainokseni, mutta huomenna en enää, kun ainejärjestöni täyttää pyöreitä vuosia ja olen lupautunut mukaan juhlallisuuksiin. Sunnuntai alkaa olla jo niin lähellä, että vatsan pohjassa on perhosia koko ajan.
Eilen lautakunnassa päätettiin esittää kaupunginhallitukselle, että nuoriso-ohjaajien palkkausta tarkastetaan (ylöspäin) ja että 10 iltapäivätoiminnan ohjaajaa saa vakituisen työsuhteen. Oli jo aikakin. Lisäksi kokouksessa oli vieraita Nepalista. Porukka on tutustumassa suomalaiseen päätöksentekoon ja demokratiaan.
Kokouksen jälkeen nepalilaisten kanssa olisi päässyt juttelemaan asioista, mutta siitä ei ainakaan minun kohdallani tullut oikein mitään. Lienekkö tukan väri syynä, vai mikä, mutta joka ikinen ryhmän mies halusi tulla valokuvatuksi minun kanssani. Siinä minä sitten pönötin hymyillen, kun aina uusi mies ilmaantui kameransa kanssa viereeni. Nepaliksi ne jutustelivat keskenään kuvan ottamisesta, ja sitten aina kiittivät ja kertoivat mistä puolueesta olivatkaan. (Niillä oli monta eri kommunistista puoluetta)
Eilen luin myös lehdestä, että sosiaalilautakunta on päättänyt kumota kestovaippakiellon. Hyvä!
Eilen oli sitten se paneeli, jota mukamas jännitin etukäteen. Ei ollut mitään syytä olla jännityksessä, kun ei oiken edes päästy keskusteluun kiinni. Ehkä kyse oli siitä, että kysymykset olivat todella laajoja, mutta kaikki olivat melkein samaa mieltä kaikesta. Lähinnä eroa oli siinä, miten asian sanoi tai mitä näkökantoja toi mukaan. Muut paneelistit olivat Jaakko Leskinen (vihr.), Anniina Pirttimaa (rkp), Minttu Ojanen (sdp) ja Saara-Sofia Sutela (kok.)
Kysymykset koskivat mm. ruoan hinnan nousua ja sitä miten sitä voisi huomioida (suosia edullisempaa kasvisruokaa ja pyrkiä käyttämään ostettu ruoka, ettei sitä tarvitse roskiin kantaa), nuorten liikuntamahdollisuuksia (kunnan tulee tarjota riittävästi mahdollisuuksia liikkua (uimahallit, salivuorot, yms), eikä se saa maksaa alle kahdeksantoista-vuotialle) ja nuorten oleskelutilojen riittävyyttä (Vimma on hieno, ja nuorilla pitää olla myös tilaa, jossa saa olla vaan ja hengailla, eikä aina vaan olla jotain suoritettavaa).
Ihan kiva siellä kuitenkin oli olla. Kuulijoita olisi tietenkin voinut olla enemänkin, mutta kuka sitä kauniilla säällä tulee sisälle seisomaan, kun ulkona saa kahviakin ja pääsee ehdokkaiden kanssa kasvotusten puhumaan.
Tänään olen viettänyt vapaapäivää, enkä aio tehdä melkein mitään. Koira tietenkin raahasi lenkille ja illasta koittaa taas tiukka Quiz-on musavisa. Viikon päästä onkin jo sitten vaalit, joiden tulos jännittää jo nyt!
Tässä muutamana päivänä torilla vaalikojulla notkuneena voin todeta seuraavaa: ihmisten kanssa on hurjan mukava puhua asioista, oltiin sitten samaa tai eri mieltä. Useimmat tulevat kysymään mielipidettä heille tärkeistä asioista (vaikkapa bussilippujen hinnat, pitkät odotusajat terveyskeskuspäivystyksessä tai nuorten bändien harjoitustilat), kun taas toiset haluavat jutustella niitä näitä.
Kahvikupposen äärellä torillakin on mukava vaihtaa ajatuksia semmoisten ihmisten kanssa, joiden seuraan ei välttämättä muuten päätyisikään. Näillä ihmisillä onkin usein kerrottavanaan epäkohtia, joita ei itse ollut edes tiennyt olevan olemassa (ei kukaan voi kaikkea tietää)!
Eilen minua riemastutti myös eläkeikäinen vilkkusilmäinen rouva, joka supatti korvaan, että “Valta nuorille! Nuo keski-ikäiset on jo liian vanhoja tuodakseen uusia tuulia ja liian nuoria ollakseen viisaita”.
Lupasin muuten myös mennä lauantaina paneeliin Hansa-kortteliin puolilta päivin. Aiheena pitäisi olla nuorten äänestysaktiivisuuden lisääminen ja liikunta-asiat (joista jälkimmäisessä tietoni voisivat olla kattavammatkin, onhan tässä tosin muutama päivä aikaa tutustua aiheeseen syvemmin). Paneelissa osanottajat ovat nuoria ehdokkaita, eli alle kolmekymppisiä. Saa tulla kuuntelemaan jos tahtoo!
Ainiin, ja ennakkoäänestyskin alkaa keskiviikkona ja kestää tiistaihin asti. Lähimmän ennakkoäänestyspaikan löydät täältä. Että sinne vaan, jos tietää jo ketä äänestää (minun numeroni Turussa on se 25), tai jos tietää varsinaisena vaalipäivänä olevansa toisaalla/kiireinen/väsynyt/krapulassa/tms.
Oletkos kadottanut polkupyörän? Huomasin jokirantaa viikolla kävellessäni, että joki todella on paikka, johon pyöräparka on saattanut joutua. Omanikin siellä jossain varmaan makaa.
En arvannut, että pohjassa todella muhii tuommoinen määrä ajovälineitä! Kuka niitä sinne nakkelee, ja miksi? Eikä tämä edes ollut ainoa kasa! Seuraavassa läjässä polkupyörien lisäksi seisoi myös pallogrilli. Oikeasti. Pallogrilli!
En oikein keksi yhtään edes etäisesti järkevää syytä heittää polkupyörää jokeen. Tällä perusteella voisi arvella, että syyt ovat järjettömiä. Noh, tulipa sen verran ajateltua, että seuraavan kerran, kun pyörän vien keskustaan, en vain lukitse sitä, vaan lukitsen sen kiinni jonkin, jota ei voi jokeen heittää, jotta minun uudempaa pyörääni ei enää roskaksi tuhlata.
Huh, Turun Sanomat tiesi viikolla kertoa, että Turun päiväkodeissa on kielletty kestovaippojen käyttö! Siis MITÄ IHMETTÄ!?
Perusteena tähän kaikkea muuta kuin nerokkaaseen ajatukseen annettiin hygienia. On kuulemma aivan hirveän kamalan epähygieenistä, kun kestovaippa on pussissa odottamassa päivällä, että viedään illaksi pesuun kotiin. Miten tämä eroaa siitä, että kertakäyttövaipat istuvat roskiksessa odottamassa roskien viejää? Kai se kakka niissäkin muhii, ja haisee myös. Käsittämätöntä!
Sitäpaitsi ei niitä kestovaippoja tarvitse sen enempää tonkia kuin kertiksiäkään, ja vauvan pylly on käsityönä pestävä, oli kestovaippa tai kertakäyttöinen.
Onpas melkoista touhua. Kertakäyttövaipat ovat jätettä sen kertakäytön jälkeen. Sanovat, että ainakin pääkaupunkiseudulla jätteestä 7 % on vaippoja, eikä se polttaminenkaan nähtävästi mikään ratkaisu ole. Minun mielestäni, jos joku tahtoo ympäristöä tuon verran ajatella, että kestovaippoja käyttää, niin hyvä niin. Ei nyt ainakaan kielletä sitä! Kannustetaan vaikka mieluummin!
Alla aiheesta kysely. Piti päästä heti kokeilemaan uutta välinettä palveluntarjoajan valikoimassa…
Pitäisikö kestovaipat sallia päiväkodeissa?
Menin tuossa aamupäivällä tänään kauppaan ostamaan kahvia ja muita tykötarpeita, joita tarvitsen pitääksen arkeni vaivattomana, kun kaupan hyllyssä olikin vain yksi reilun kaupan kahvipaketti. Liekkö ollut joku yleisöryntäys ja reilukauppainnostus, vai oliko kauppiaalla vain kiire, mutta hyllyssä oli tosiaan vain yksi paketti.
Ei sillä, kyllä se yksi paketti olisi minulle riittänyt, mutta kun sen ehti nenäni edestä napata iäkkäänpi rouva (vai liekkö ollut neiti-ihmisiä, en huomannut kysyä. Ärsyttävää, kun naisen siviilisääty määrää myös tittelin). Ehdin siinä jo ääneen harmittelemaan, kun ei minulle pakettia ollut, kun rouva/neiti ilahdutti minut. Hän ehdotti, että ostamme paketin puoliksi, ja niin molemmat saisivat kahvinsa, mutta sitä ei olisi liikaa niin, että se ehtii mennä huonoksi.
Tulin tuosta ehdotuksesta niin hyvälle tuulelle, että ryhdyin neiti/rouvan kanssa yhteisostoksille. Kahvi ostettiin puoliksi, ja suunnilleen puolet pantiin hedelmäpussiin, jossa sen kotiin toin. Niin paljon ilahduin tästä, että ei edes haluttanut kysyä kauppiaalta mahdollisesti varastohuoneessa lymyävistä lisäpaketeista!
Neiti/rouva kertoi olevansa jo likelle 80-vuotias, ja sanoi, että on tottunut jakamaan, jos pulaa tavarasta on. Hienoa kertakaikkiaan! Mukavaa, kun joku joskus muistuttaa, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Kiitoksia sinne vaan, ja hyvää kahvihetkeä. Oma kahvini ainakin maistuu tavallista paremmalta!
Tässäpä linkki siihen radiohaastatteluun, josta aiemmin jutustelin. Pitänee itsekin kuunnella se, kun kuulemma kerron siellä asioita “omaan eloisaan tapaani”.
Kysykää toki, jos jokin siinä jää mietityttämään!
Tänään (tai eilisen puolella, jos tarkkoja ollaan) jutustelin yhden tuttavan kanssa politiikasta. Täytyy sanoa, että siinä on ihminen, jolla on sanottavaa ja paljon sanojensa tueksi, mutta yhden puutteen keskustelutaidossa huomaan. Joiltakin ihmisiltä vain puuttuu taito keskustella tasa-arvoisena. Olen havainnut, että toisinaan joillakin on tapana “hävitessään” tai alakynteen jäädessään ilmoittaa, että olisihan tämä muuten mukava puhua asiasta, mutta kun sinä vaan olet väärässä.
Samaan kategoriaan menee porukka, joka pitkähkön ja mielenkiintoisen keskustelun jälkeen ilmoittaa, että “no enpä tässä tosissaan puhunutkaan, kunhan haastelin alemman kanssa, ja siksipä ehkä voin todeta, että olen oikeassa, kun en edes mielipiteissäni antanut todellista kantaani”.
Mitä on tämä? Miksi ei voi keskustella tasavertaisena ja tulla siihen tulokseen, että on puoluekanta mikä hyvänsä, ihmisiä ollaan, eikä toisen kantaa voi pyyhkiä pois ja väheksyä vain sillä, että koska on itse eri mieltä, on toisen oltava väärässä ja harhainen.
Vaikka puolustankin kantaani, ei minulle ole ongelma olla joskus väärässä. Olisihan se nyt kertakaikkisen outoa, jos aina olisi ihan oikeassa kaikessa. Hyväksyttävä on se (vaikka hammasta purren), että joskus joku muu voi tietää enemmän. Eikä kaikesta voi olla eri mieltä vain puoluekannan perusteella. Sekin on hyväksyttävä, että toisinaan jonkin muun puolueen edustajalla on joku hyvä Ajatus, jota kannattaa kannattaa!
Outoa on semmoinen toiminta, että vain tietyn puolueen jäsenkirjan omistajien mielipiteet voidaan hyväksyä. Eihän ikinä mitään saada aikaiseksi, jos vaan ollaan aina muita vastaan ja hyökkäämässä, koska se on paras puolustus. Jos kaikki kiukkuisena pitävät kiinni vai ja ainoastaan omasta totuudestaan muita näkemättä, ei ikinä saada mitään aikaiseksi. Minä haluaisinkinkin kaupungin ja maailman, jossa jokaiselle näkökannalle on yhtäarvoinen sija, eikä toista syrjitä vain (puolue- tai muun) taustan mukaan, noin niinkuin periaatteesta.
Kaikkea sitä ehtiikin tapahtua! Unohdin jo mainita, että viime viikolla saatin omat äänestysnumerotkin. Itse olin jostain syystä vakuuttunut, että saan jonkun numeron, jota en ikinä opi muistamaan ja joudun sitä jatkuvasti tarkastamaan lapulta, mutta toisin kävi! Sain niin helpon numeron, että jopa hajamielinen äitini sen varmasti muistaa.
Numeroni on 25!
Tänään jo harmitti, kun oltiin Assarin edessä soppatykillä, kun en ollut ehtinyt vielä rintamerkkiä vääntää, jossa se numero lukisi. Tosin tuskin sitä kukaan siitä rintamerkistä muistaa, kopissa kai se vasta lopullisesti katsotaan listasta.
