Tänään, vappupäivänä, olemme tulleet kunnioittamaan aatteensa puolesta kuolleiden muistoa. Olemme saapuneet muistamaan heitä, jotka tarttuivat aseisiin, kun eivät enää muuta voineet. Olemme tulleet tervehtimään heitä, jotka puolustivat sitä mihin uskovat viimeiseen asti.

Seisomme täällä tänään muistamassa niitä, jotka vaativat tasa-arvoa, äänioikeutta, toimeentuloa ja vapautta, niitä, jotka eivät alistuneet köyhyyteen ja kurjuuteen, vaan pyrkivät muuttamaan maailmaa paremmaksi. Heitä me emme saa unohtaa.

Me emme saa unohtaa köyhyyttä ja sortoa, jota edellämme kulkeneet ovat kokeneet. Emme saa unohtaa sitä kauhua, jota he varmasti tunsivat taistellessaan sen puolesta, mihin uskoivat.

Maailma ei kuitenkaan ole valmis, eikä taistelu ole vielä ohi. Tänä keväänäkin olemme saaneet uutisista seurata, kun kansat maailmalla taistelevat oikeuksiensa puolesta. Voimme kaukaa seurata, kuinka kansalaiset kokoontuvat yhteen marssimaan ja huutamaan, että tilanne on kestämätön. Olemme saaneet seurata, kun alistetut vaativat demokratiaa ja kansanvaltaa.

Varmasti yhdymme kaikki siihen hartaaseen toiveeseen, että nämä vapaustaistelut saisivat arvoisensa päätöksen eivätkä vaatisi veristä uhria. Vallanpitäjien ei pidä antaa teurastaa kansaa, eikä väkivalta saa voittaa.

Vahvimmin meitä yhdistää näihin kauan sitten kuolleisiin ja tänään taisteleviin usko tasa-arvoon, kansanvaltaan, yhtäläisiin oikeuksiin ja demokratiaan.

Nämä arvot eivät ole nyky-Suomessakaan itsestäänselvyyksiä. Taantumukselliset voimat haluavat marginalisoida kaiken itsestään poikkeavan, eri värisen, toisen kielisen, erilaiseen jumalaan uskovan ja väärää sukupuolta rakastavan.

Itsekkäästi halutaan kääntyä pois maailmasta ja käännyttää ovelta ne, jotka apua tarvitsevat. Valheellisesti ja välinpitämättömästi todetaan, että köyhä on laiska. Vaurauden annetaan jakautua epätasaisesti. Rikkaassa Suomessa tuloerot kasvavat kasvamistaan, eikä kaikille riitä leipää makkarasta puhumattakaan.

Mutta nämä voimat vievät voiton vain, jos niiden annetaan voittaa. Pahuus vallitsee vain, kun hyvät eivät tee mitään.

Parhaiten varmasti kunnioitamme näiden kauan sitten kuolleiden muistoa ja parannamme tänään taistelevien asemaa taistelemalla yhteisten arvojemme puolesta joka päivä. Meidän tehtävämme on nyt ja aina rakentaa yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse tarttua aseisiin.

Toverit,

Turussa vappua on juhlittu jo yli sata kertaa. Sadan vuoden aikana on saavutettu paljon, mutta paljon on vielä tehtävää. Kansamme on jakautumassa kahtia. Talouden taantuma ja kapitalismi kohtelevat kaikista heikoimmassa asemassa olevia raa’asti ja kylmästi. Köyhät ovat yhä köyhempiä ja sairaampia. Heikot sysätään huolettomasti syrjään hyödyttöminä. Rikkaimmat eivät taantumaa edes huomaisi ilman kulman ympäri kiertävää leipäjonoa.

Meidän on muistettava mitä varten näissä mullissa lepäävät henkensä antoivat. Meidän tehtävämme on puhua heikoimpien puolesta. Niiden puolesta, jotka eivät voi tai jaksa omasta puolestaan taistella. Meidän työmme on muistuttaa myös muita siitä, miten rahavalta on kesyttänyt työväenluokan ja köyhät alistumaan kohtaloonsa.

Meillä on yhä edessämme tehtävä ja taistelu. Meidän on taisteltava ympäristön riistoa vastaan, köyhyyttä vastaan, väkivaltaa ja sortoa vastaan. Meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jossa olemme tasa-arvoisia. Meidän on rakennettava maailmaa, jossa jokaisen ääni kuuluu ja jossa jokaisella on mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää.

Me kunnioitamme heitä, jotka antoivat kaikkensa, kun joka päivä teemme sen minkä voimme oikeudenmukaisuuden, kansanvallan, tasa-arvon ja solidaarisuuden eteen. Tämä tekee meistä vasemmistolaisia. Näin muistamme jo manalan maille menneitä ja autamme yhä taistelevia parhaiten.

Kiitos ja hyvää kansainvälistä työläisten päivää.

Vappu 2011

Kokonaisuudessaan vaalitulos muokkaa eduskuntaa ja Suomen poliittista kenttää rajulla kädellä. Siitä minun lie on turha pitkästi avautua, kun sen varmasti tekee taitavammin joku muu. Muutos ei ole siihen punavihreään suuntaan, johon sen toivoin olevan, mutta tämän kanssa mennään nyt. En itse osaa lähteä totaalikauhistuksen ja marmatuksen ja maastamuuton tielle. Mieluummin pohdin mahdollisuuksia tulevaan. Perussuomalaisten vaalivoitto oli tiedossa jo etukäteen, eikä nyt auta päättää, että kyseinen puolue on Hitleristä seuraava pahuuden asteikolla. Arvot eivät varmasti ole samat. Arvoliberaalia ja ympäristöä huomioivaa politiikkaa on lie turha odottaa, mutta josko yritettäisiin nähdä edes jotain yhteisymmärryksen mahdollisuuksia.

Toki tämä voi olla hankalaa, varsinkin kun yksi vaalilauseista kyseisellä puolueella kuului kutakuinkin “Äänestä meitä, me olemme eri mieltä kuin muut!”

Kohta nähdään minkälainen hallitus maahan saadaan ja minkälaista politiikkaa se harjoittaa. Tänään ihmetellään isoa jytkyä (niitä usein krapula-aamuina ihmetellään…) ja huomenna mennään ees päin, ees päin tiellä taistojen. Oikeudenmukaisten arvojen esiintuominen ja puolustaminen on kuitenkin ehdottoman tärkeää! Ensi vuonna päästään taas äänestämään kuntavaaleissa. Ja niihin saakka tehdään työtä, kukin tahollamme, eduskunnassa, valtuustoissa, lautakunnissa ja työryhmissä niin kuin ennenkin.

Ja jos liikaa ahdistaa ja on avuton olo, voit aina ryhtyä aktiiviseksi. Tosin se kannattaa tehdä, vaikkei edes ahdistaisi.

Itse olen tehnyt kääntäjän töitä yksityisenä elinkeinonharjoittajana jo vaikka kuinka monta vuotta enemmän ja vähemmän päätoimisesti.

Vasemmistoliitolla on melkoisen hyvä yrittäjyysohjelma, jonka minä ainakin tunnen omakseni. Siinä on kuvattu konkreettisia parannuksia pienyrittäjän arkeen ja sosiaaliturvaan hyvin ja laajasti pelkän “yrittämyönteisen ilmapiirin” ja “kannustavuuden” helinäpuheiden sijasta.

Yritysten määrä on kasvanut viime vuosina, mutta pienyrittäjät on unohdettu päätöksenteossa, kun on keskitytty tekemään politiikkaa isojen ja pääomavaltaisten yritysten näkökulmasta. Pienyrittäjät ovat kuitenkin suuri ryhmä, joista moni roikkuu työssään ja yrittämisessään samalla tavalla löysässä hirressä kuin pätkätyöläisetkin.

Minulle tärkeitä kohtia ohjelmassa ovat ainakin:

• Alle 10 000 euron tulot verottomiksi niin yrittäjille kuin palkansaajillekin!
• Ensimmäisen työntekijän palkkaamista on tuettava ja starttirahajärjestelmää helpotettava ja parannettava. Starttirahaa tulee voida myöntää myös jo aloitettuun yritystoimintaan.
• Ennakkoverojärjestelmää on uudistettava joustavammaksi niin, että vuoden aikana on mahdollista ja helpompaa “säätää” verotettavaa määrää tilikauden toteuman mukaisesti. Esim. epäsäännöllisesti tuloja saavan yrittäjän talouden hallintaa helpottaisi se, jos voisi valita mahdollisuuden maksaa veroja kuukausittaisen toteuman mukaan arvioidun ennakkoperinnän sijasta.
• Yrittäjän sosiaaliturvaa on ehdottomasti parannettava, sillä moni yrittäjä on mahdottomassa tilanteessa, jos yritystoiminnalla ei eläkään. Työttömyysturvan piiriin pääsyä on helpotettava. Nykyinen neljän kuukauden karenssi on kohtuuton. On myös taattava mahdollisuus jatkaa yrittäjyyttä vaikka sivutoimisesti.
• Julkisessa kilpailutuksessa on otettava huomioon myös pienet yritykset niin, että kilpailutusten koko mahdollistaa myös pienten yritysten osallistumisen.
• Yrittäjien vanhemmuutta on tuettava mahdollisuudella vanhempainvapaaseen. Lapsen sairastuessa lapsen hoitamisesta koituvat kulut tulisi voida vähentää verotuksessa tai vaihtoehtoisesti yrittäjällä tulisi olla mahdollisuus jäädä hoitamaan lasta itse ja saada KELAsta sairaspäivärahaa tältä ajalta.

Yrittäjät ovat tärkeitä, mutta on pidettävä huolta siitä, että myös yrittäjä jaksaa työssään ja voi yrittää. Yrittäjällekin on suotava perhe, lomat ja toimeentulo.

1. Sukupuolineutraali avioliittolaki ja adoptio-oikeus.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pariskuntien tulee olla lain edessä tasa-arvoisia sukupuolesta riippumatta. Kannatan sukupuolineutraalia avioliittolakia, joka takaa myös tasavertaiset adoptio-oikeudet. Rakkaus on mielestäni arvokasta, eikä perheen arvo riipu siitä, mitä sukupuolta kukakin siinä sattuu olemaan.

2. Turkistarhaton Suomi.

Tuen tavoitetta, jonka mukaan Suomi on turkistarhaton vuoteen 2025 mennessä.

Ja koskapa nyt ollaan jo niin lähellä vaaleja, että numerotkin on saatu, piti heti väkertää otos, jossa on sekä naama että numero!

Annika Karvonen, 133

On hienoa nähdä täällä näin monia rohkeita marssijoita kertomassa jo läsnäolollaan kulkueessa, että rasismia ja syrjintää ei kertakaikkiaan voi hyväksyä.

Yhä useammin taloudellisista ja yhteiskunnallisista ongelmista kuulee syytettävän maahanmuuttajia. Heikossa asemassa olevaa ja selvästi joukosta erottuvaa on aina ollut helppo syyttää vaikka todelliset syyt olisivatkin ihan muualla, mutta tämäkin tauti on voitettavissa, eikä kaikkien yhteisöjen tarvitse samaan ansaan kaatua. Maahanmuutto ei ole suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma tai uhka.

Erilaisuuden pelko ja viha opitaan jo nuorena, jos aikuiset antavat siihen mallin. Tänään vietetään myös lasten oikeuksien päivää. Meidän aikuisten pitää muistaa, että lapsilla on oikeus kasvaa ympäristössä, jossa vihalla ja ennakkoluuloilla ei ole sijaa.

Luonnostaan lapset eivät vierasta mitään tai sitten vierastavat kaikkea. Lapset seuraavat meidän aikuisten tekemisiä ja puheita ja sitä kautta oppivat, minkä on normaalia ja mikä ei ja mitä pitää vierastaa. Me kaikki ollaan oltu lapsia joskus. Muistamme kyllä vielä, miten seurasimme aikuisten pieniäkin tekoja ja opimme niistä, miten tässä maailmassa toimitaan.

Meidän aikuisina pitää muistaa, että meitä seurataan ja tarkkaillaan. Meistä otetaan oppia. Meillä aikuisilla on vastuu siitä, että lapset ja nuoret näkevät ympärillään erilaisuuden hyväksyntää eikä vihaa. Lapset ja nuoret oppivat meiltä aikuisilta, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Vihaa vastaan pitää taistella sanoin ja teoin. Hiljainen hyväksyntä tai hyssyttely ei käy. Meidän täytyy rohkeasti asettua ennakkoluuloja ja rasismia vastaan. Meidän täytyy kertoa, ettemme hyväksy sitä.

Ei opeteta vihaa ja ennakkoluuloja vaan hyväksyntää ja uteliaisuutta. Opetetaan ihmisoikeuksia ja sitä, miten kaikki ollaan erilaisia, mutta samaa porukkaa.

Rakennetaan yhdessä yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa vihalla ei ole sijaa. Kiitos.

Kyltissä lukee "Piilorasismi ja rasismi POIS"

Pakkasesta huolimatta meno oli hyvä! Pieni uusnatsiporukka yritti peljoitella mielenilmaisijoita, muttei onnistunut siinä. Hyvä niin.

Tässä Ylen sivuilta napatussa kuvassa poseeraa Vasemmiston ja Demareiden keräysporukka. Kaiki puolueet pääsivät keräämään rahaa vuoron perään. Hauskaa oli, vaikka varpaita paleli!

Nenäpäivän keräysporukkaa väriloistossa

Nenäpäivän keräys muuten tuotti ennätystuloksen! Siitä voit lukea täällä!

Jos joku tahtoo olla avulias ja hyödyllinen tässä kampanjointi-asiassa, saa ilmoittautua!

Seuraavassa aion eritellä poliittisten järjestöjen saaman tuen niin, ettei tarvitse sitten kenenkään tulla sanomaan, että annetaan salassa tukea.

Usein keskustelua herättää nuorisotoimen poliittisille nuorisojärjestöille antama avustus. Toisten mielestä avustusta ei tarvitsisi lainkaan poliittisille järjestöille antaa, kun taas toiset näkevät poliittisten nuorisojärjestöjen tekemän työn mm. varhaisnuorten ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona tärkeänä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Useimmiten nuoret vaikuttajat vaikuttavat nimenomaan nuorisojärjestöjensä kautta, eikä monella olisi mahdollisuutta päästä mukaan vaikkapa kunnallispolitiikkaan ilman omaa järjestöä nuorille. Järjestöt helpottavat yhteisistä asioista kiinnostuneen nuoren pääsyä vaikuttamaan. Moni nuori ei välttämättä edes halua liittyä vaikkapa puolueeseen, vaan haluaa vaikuttaa nimenomaan nuorisojärjestössä.

Nuorten äänestysaktiivisuudesta huolestuneen pitää myös muistaa, että ilman nuorisojärjestöjä nuoret äänestäisivät varmaankin vielä vähemmän. Järjestelmä ei ehkä ole täydellinen, mutta se on paras, joka meillä on.

Lisäksi nuorisojärjestöissä tehdään tärkeää epäpoliittistakin työtä. Varhaisnuorille suunnatut järjestöt eivät tuputa lapsille päivänpolitiikkaa, vaikkakin varmasti jokaisella järjestöllä onkin omanlaiset yleiset periaatteet joita seurataan, mutta niin on vaikkapa partiolaisilla ja 4H-kerhollakin.

Nuorisolautakunnan vuotuisesta avustuspotista poliittisille järjestöille on jaettu korkeintaan puolet. Toiminta-avustuksista määrä on ollut suhteessa suurempi. Suhde korjaantuu, kun projektiavustuksia jaetaan poliittisille järjestöille huomattavasti vähemmän. Viime vuosina poliittisten järjestöjen avustukset ovat olleet kokonaisuudessan n. 40 % kokonaisavustussummasta.

Avustusten jaossa puolueiden kesken ei ole käytetty minkään sortin salaista matematiikkaa, jossa rahaa jaetaan vaikkapa valtuustopaikkojen mukaan. Avustukset jaetaan Nuorisotoimen Avustusohjeen määräämien sääntöjen mukaan. Koko ohje on luettavissa mm. täällä. Avustuksen määrään vaikuttavat toiminnan laatu ja laajuus, yhdistyksen taloudellinen asema (oma varainhankinta), muualta saatava tuki, yhteiskunnallinen merkitys (edunvalvonta, nuorisopoliittinen, nuorisokasvatuksellinen) ja toiminnan ainutlaatuisuus.

Myös Nuorisolaki edellyttää nuorison aktiivisen kansalaisuuden edistämistä.

Nuorisotoimesta avustusta myönnetään järjestöille, jotka järjestävät nuorisotoimintaa Turussa. Toimintaa voivat järjestää vaikkapa nuoret itse. Nuorisojärjestöksi katsotaan järjestö, jonka jäsenistä 2/3 on alle 29-vuotiaita. Avustuksia ei ole myönnetty harkinnan mukaan esim. järjestöille, joiden tarkoitus on jo yhdistyksen omienkin sääntöjen mukaan edistää vaikkapa liikuntaa, eikä nuorisotoimintaa. Nämä järjestöt voivat hakea liikunta-avustusta Liikuntalautakunnalta.

Tänä vuonna avustustyöryhmä esitti seuraavanlaista jakoa poliittisten ja poliittisiksi katsottujen nuorisojärjestöjen toiminta-avustuksiin.

Kokoomuksen Nuorten Turun Aluejärjestö ry 29.800 €
Tuhatkunnan Turun Aluejärjestö ry 7.800 €
Turun Minit ry (Kansallinen Lastenliitto ry) 1.500 €

Nuoren Keskustan Liiton Turun Aluejärjestö ry 3.800 €
Turun Vesaiset ry 6.400 €

Svensk Ungdom i Åbo r.f. 8.600 €

Turun Sosialidemokraattiset Nuoret ry 19.800 €
Turun Nuoret Kotkat Aluejärjestö ry 20.000 €

Turun Vasemmistonuoret ry 17.800 €
SDPL:n Turun Pioneeriosastojen Aluejärjestö ry 5.800 €

Turun vihreät nuoret ry 1.600 € (vuonna 2008 avustus oli 800 €)
Turun opiskelevat vihreät ry 2.250 € (vuonna 2008 avustus oli 1.500 €).

Nuorisolautakunnan esityslistat ja pöytäkirjat ovat luettavissa kokonaisuudessaan täällä. Avustuksista päätettiinlautakunnan kokouksessa 22.4.

Järjestöjen avustukset ovat säilyneet samana useamman vuoden kaikkien paitsi vihreiden kohdalla. Vihreiden toiminta-avustusta on selvästi reilua nostaa asteittain muiden tasoa kohti, kun toiminta vilkastuu ja kasvaa. Muiden, vanhempien järjestöjen toiminta on ollut tasaista, joten muutoksille ei ole nähty syytä.

Vertailulukuna kerrottakoon, että Turun Partiolaiset – Scouterna i Åbo ry sai avustusta 27.000 euroa, minkä lisäksi järjestön alaisille avustusta hakeneille lippukunnille myönnettiin 700-2.900 euroa kullekin toiminnan ja jäsenmäärän mukaisesti.

Poliittisten järjestöjen osuus toiminta-avustuksista on tänä vuonna 59,5 % (125.150 euroa 210.400 eurosta). Kuten sanottua, tämä suhde huomioidaan jaettaessa projektiavustuksia, jotka ovatkin helpompi keino vaikkapa uudelle järjestölle hakea avustusta.

Kyseisenlainen liitto ei minusta sinänsä ole huono ajatus, toivon mukaan meillä on lautakuntana kuitenkin mahdollisuus saada tarkkaa tietoa mm. siitä, miten yhdistämiset vaikuttavat niin kirjaston kuin nuorisotilankin käyttäjiin. Juosten kusten saadaan helposti aikaan nopea ratkaisu, joka ei tyydytä ketään eikä säästä mitään. Jos suunnitellaan rauhassa, ratkaisujen vaikutuksia (niin toiminnallisia kuin taloudellisiakin) on helpompi ennustaa tai ennakoida.

Korkeammalla kaupungin hallinnossa ei pitäisikään kiirehtiä asioita niin, että vauhdin takia tehdään huonoja ratkaisuja. Rahaa ei saa säästää niin hädässä, ettei huomata mistä raha lähtee. Vaikka talous miten taantuu, ihmiset tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluita ja nuoret yhä kasvavat aikuisiksi. Pidetäänhän huoli, että heille tarjotaan siihen mahdollisuus niin, ettei taantuman jälkiä tarvitse korjailla mielenterveyspuolella kalliisti. On myös muistettava, että syrjäytymisen ehkäiseminen on huomattavasti edullisempaa kuin sen korjaaminen.

Onhan se kliseistä sanoa, että nuorissa on tulevaisuus, mutta on se vaan niin totta.