Puheeni toverihaudoilla 1.5.2011

Toverit!

Tänään, vappupäivänä, olemme tulleet kunnioittamaan aatteensa puolesta kuolleiden muistoa. Olemme saapuneet muistamaan heitä, jotka tarttuivat aseisiin, kun eivät enää muuta voineet. Olemme tulleet tervehtimään heitä, jotka puolustivat sitä mihin uskovat viimeiseen asti.

Seisomme täällä tänään muistamassa niitä, jotka vaativat tasa-arvoa, äänioikeutta, toimeentuloa ja vapautta, niitä, jotka eivät alistuneet köyhyyteen ja kurjuuteen, vaan pyrkivät muuttamaan maailmaa paremmaksi. Heitä me emme saa unohtaa.

Me emme saa unohtaa köyhyyttä ja sortoa, jota edellämme kulkeneet ovat kokeneet. Emme saa unohtaa sitä kauhua, jota he varmasti tunsivat taistellessaan sen puolesta, mihin uskoivat.

Maailma ei kuitenkaan ole valmis, eikä taistelu ole vielä ohi. Tänä keväänäkin olemme saaneet uutisista seurata, kun kansat maailmalla taistelevat oikeuksiensa puolesta. Voimme kaukaa seurata, kuinka kansalaiset kokoontuvat yhteen marssimaan ja huutamaan, että tilanne on kestämätön. Olemme saaneet seurata, kun alistetut vaativat demokratiaa ja kansanvaltaa.

Varmasti yhdymme kaikki siihen hartaaseen toiveeseen, että nämä vapaustaistelut saisivat arvoisensa päätöksen eivätkä vaatisi veristä uhria. Vallanpitäjien ei pidä antaa teurastaa kansaa, eikä väkivalta saa voittaa.

Vahvimmin meitä yhdistää näihin kauan sitten kuolleisiin ja tänään taisteleviin usko tasa-arvoon, kansanvaltaan, yhtäläisiin oikeuksiin ja demokratiaan.

Nämä arvot eivät ole nyky-Suomessakaan itsestäänselvyyksiä. Taantumukselliset voimat haluavat marginalisoida kaiken itsestään poikkeavan, eri värisen, toisen kielisen, erilaiseen jumalaan uskovan ja väärää sukupuolta rakastavan.

Itsekkäästi halutaan kääntyä pois maailmasta ja käännyttää ovelta ne, jotka apua tarvitsevat. Valheellisesti ja välinpitämättömästi todetaan, että köyhä on laiska. Vaurauden annetaan jakautua epätasaisesti. Rikkaassa Suomessa tuloerot kasvavat kasvamistaan, eikä kaikille riitä leipää makkarasta puhumattakaan.

Mutta nämä voimat vievät voiton vain, jos niiden annetaan voittaa. Pahuus vallitsee vain, kun hyvät eivät tee mitään.

Parhaiten varmasti kunnioitamme näiden kauan sitten kuolleiden muistoa ja parannamme tänään taistelevien asemaa taistelemalla yhteisten arvojemme puolesta joka päivä. Meidän tehtävämme on nyt ja aina rakentaa yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse tarttua aseisiin.

Toverit,

Turussa vappua on juhlittu jo yli sata kertaa. Sadan vuoden aikana on saavutettu paljon, mutta paljon on vielä tehtävää. Kansamme on jakautumassa kahtia. Talouden taantuma ja kapitalismi kohtelevat kaikista heikoimmassa asemassa olevia raa’asti ja kylmästi. Köyhät ovat yhä köyhempiä ja sairaampia. Heikot sysätään huolettomasti syrjään hyödyttöminä. Rikkaimmat eivät taantumaa edes huomaisi ilman kulman ympäri kiertävää leipäjonoa.

Meidän on muistettava mitä varten näissä mullissa lepäävät henkensä antoivat. Meidän tehtävämme on puhua heikoimpien puolesta. Niiden puolesta, jotka eivät voi tai jaksa omasta puolestaan taistella. Meidän työmme on muistuttaa myös muita siitä, miten rahavalta on kesyttänyt työväenluokan ja köyhät alistumaan kohtaloonsa.

Meillä on yhä edessämme tehtävä ja taistelu. Meidän on taisteltava ympäristön riistoa vastaan, köyhyyttä vastaan, väkivaltaa ja sortoa vastaan. Meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jossa olemme tasa-arvoisia. Meidän on rakennettava maailmaa, jossa jokaisen ääni kuuluu ja jossa jokaisella on mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää.

Me kunnioitamme heitä, jotka antoivat kaikkensa, kun joka päivä teemme sen minkä voimme oikeudenmukaisuuden, kansanvallan, tasa-arvon ja solidaarisuuden eteen. Tämä tekee meistä vasemmistolaisia. Näin muistamme jo manalan maille menneitä ja autamme yhä taistelevia parhaiten.

Kiitos ja hyvää kansainvälistä työläisten päivää.

Vappu 2011