Iso jytky ja muita haja-aatoksia

Kah, vaalit! Ensimmäiseksi kiitos kaikille äänestäneille. Sain 586 ääntä, joka oli 164 ääntä enemmän kuin viime eduskuntavaaleissa. Budjetti oli minimaalinen, kaikki mitä tehtiin, tehtiin itse. Toki sentään yhteismainoksissa minunkin naamani pyöri maksetuissa paikoissa! Tästä päättelen, ettei ole syytä työntää päätä puskaan vaan jatkaa eteenpäin. Tällä viikolla jatkuukin jo työ kunnallispolitiikan parissa, ja sormia alkaa syyhyttää jo seuraavat kuntavaalit. Vasemmistoliitto pärjäsi kuitenkin hyvin. Varsinais-Suomessa pidettiin kaksi kansanedustajan paikkaa! Onko tämä nyt sitten se paljon puhuttu torjuntavoitto?

Kokonaisuudessaan vaalitulos muokkaa eduskuntaa ja Suomen poliittista kenttää rajulla kädellä. Siitä minun lie on turha pitkästi avautua, kun sen varmasti tekee taitavammin joku muu. Muutos ei ole siihen punavihreään suuntaan, johon sen toivoin olevan, mutta tämän kanssa mennään nyt. En itse osaa lähteä totaalikauhistuksen ja marmatuksen ja maastamuuton tielle. Mieluummin pohdin mahdollisuuksia tulevaan. Perussuomalaisten vaalivoitto oli tiedossa jo etukäteen, eikä nyt auta päättää, että kyseinen puolue on Hitleristä seuraava pahuuden asteikolla. Arvot eivät varmasti ole samat. Arvoliberaalia ja ympäristöä huomioivaa politiikkaa on lie turha odottaa, mutta josko yritettäisiin nähdä edes jotain yhteisymmärryksen mahdollisuuksia.

Toki tämä voi olla hankalaa, varsinkin kun yksi vaalilauseista kyseisellä puolueella kuului kutakuinkin “Äänestä meitä, me olemme eri mieltä kuin muut!”

Kohta nähdään minkälainen hallitus maahan saadaan ja minkälaista politiikkaa se harjoittaa. Tänään ihmetellään isoa jytkyä (niitä usein krapula-aamuina ihmetellään…) ja huomenna mennään ees päin, ees päin tiellä taistojen. Oikeudenmukaisten arvojen esiintuominen ja puolustaminen on kuitenkin ehdottoman tärkeää! Ensi vuonna päästään taas äänestämään kuntavaaleissa. Ja niihin saakka tehdään työtä, kukin tahollamme, eduskunnassa, valtuustoissa, lautakunnissa ja työryhmissä niin kuin ennenkin.

Ja jos liikaa ahdistaa ja on avuton olo, voit aina ryhtyä aktiiviseksi. Tosin se kannattaa tehdä, vaikkei edes ahdistaisi.